lauantai 16. huhtikuuta 2011

Juutalaisten sapattileipää: Challah


Olen aina tuntenut syvää viehtymystä juutalaisuutta kohtaan. Jos olen elänyt aiemmin, olen varmaankin ollut juutalainen. Jos olisin uskonnollisella shoppailumielellä, taitaisin siirtyä Vanhan testamentin kansan puoleen. Olihan Jeesuskin toki juutalainen, mutta hän on messias vain kristityille, juutalaiset odottavat vielä omaansa.
Nimeni on ikivanha juutalaisnimi ja koska en tunne isäni isän suvun historiaa tarkemmin, haaveilen silloin tällöin hänen olleen venäjän juutalaisia. Nuorena fantasioin juutalaismiehestä. Minulla on perverssiä  ja pakkomielteistä viehtymystä ortodoksijuutalaisia miehiä kohtaan.
Mustissa viitoissaan ja pitkine poskikiharoineen he edustavat minulle hard core-tason kiellettyä hedelmää. Jos olisin mies luultavasti pyhimysmäisimmät musliminaiset olisivat saman vaikeustason haaste. Olen seurannut yhtä ortodoksijuutalaista miestä Staten Islandin lautalle ja saarelle asti, ennekuin tulin järkiini ja totesin että en uskalla lähestyä häntä ja toivoa yhteisestä tulevaisuudesta ei liene. Kerran luulin kohtalon kellojen lyövän suomalaisessa pikajunassa, kun samassa vaunussa istui aito kappale Amerikasta. Olin kuitenkin useamman kuukauden raskaana, joten kliimaksia ei koettu tuolloinkaan.
Matkaillessa kierrän aina ahnaasti juutalaiskohteita. Olen käynyt juutalaismuseoissa New Yorkin molemmissa (suosittelen Central Parkin varrella olevan kahvilaa lämpimästi) ja Washington D.C:n museossa. Lisäksi Liettuan Vilnassa on vanhassa juutalaiskaupunginosassa museo ja Kaunasissa on  keskitysleiri. Lontoon Imperialistisessa sotamuseossa on holocaust-osasto samoin Ranskan sotamuseossa on oma osionsa. Synagogat pyrin myös katsastamaan. Olen päättänyt oman diasporani Israeliin ja Jerusalemiin. Isoimman juutalaisfiiliksen saan kuitenkin Jerusalemin sijasta maailman suurimmassa juutalaiskaupungissa New Yorkissa.
New Yorkissa on helppo tunnelmoida juutalaisruuan parissa. Juutalaisten ruuan täytyy olla kosher, eli maitotuotteita ei sotketa lihan kanssa (juustohampurilainen siis no-no). Lihan tulee olla myös tietyllä tavalla teurastettua ja possua he eivät syö. Amerikkalainen perusruoka bagelit ovat juutalainen keksintö. Myös pretzelit ja hodarit ovat New Yorkissa oikeaoppista kosheria.


Olen katsonut tietysti kaikki mahdolliset elokuvat juutalaisuuteen liittyen ja Schindlerin listaan en ole kyllästynyt vaikka olen nähnyt sen mahdollisesti yli 50 kertaa (näytän sitä usein myös oppilaille). Rakastan juutalaista musiikkia. Jerusalem of Gold tuo aina mieleeni hetken Jerusalemin kukkuloilla kun Aurinkomatkojen oppaalla oli kirkas hetki ja hän laittoi sen soimaan, aurinko laski valkoiseen, vanhaan kaupunkiin Pyhässä maassa. Toinen suosikkiviisuni on Erev Shel Shoshanim josta on suomiversiokin pääsiäisajan tunnettu ’Tiellä ken vaeltaa..’
Tässä propagandistinen video Jerusalemista juutalaisnäkökulmasta. Toinenkin näkökulma siis on. Tunnen myötätuntoa palestiinalaisia kohtaan tietysti myös. Nobel sille joka tämän casen ratkaisee.
Juutalaiset viettävät pääsiäistä, mutta eri syystä kuin kristityt. He vapautuivat tuolloin Mooseksen johdolla Egyptin orjuudesta ja lähtivät kohti luvattua maata, jonka Jumala oli jo kantaisä Abrahamille luvannut. Koska vietän aika epäkristittyä elämää, enkä edes kuulu luterilaiseen kirkkoon, olen siirtynyt juutalaisvaikutteiseen pääsiäisen viettoon. Saan juutalaismamma-fiiliksen tasaisen varmasti joka kevät ja puuhailen joko venäjänjuutalaisen tai saksanjuutalaisen ruuan parissa, leivon sapattileipää ja kuuntelen juutalaismusiikkia. Tunnen olevani varsin hyvä ihminen.
Juutalaiset viettävät sapattia perjantai-illasta lauantai-iltaan. Silloin ei saa tehdä työtä. Sapatti aidosti hiljentää kuhinan juutalaislla asuinalueilla, kahvilat ja kaupat sulkeutuvat. Ruuat on tehty valmiiksi ja teevedetkin kannuihin, seuraavan vuorokauden aikana kaikki lepäävät, myös äidit. Kun sapattiateria on nautittu, astiat jätetään pöytään. Lepo! Jos sapattina erehdyt ajamaan vaikka ortoksijuutalaiseen kaupunginosaan autolla, sinua saatetaan heittää jollakin, sapattia pitää kunnioittaa ja autolla ajaminen katsotaan työksi. Sapattikynttilät sytytetään ja perheen äitiä kiitetään ruuasta. Äidin valmistamaa sapattileipää ja viiniä nautitaan aluksi, sitä seuraa yleensä kanakeittoa tai kalaruokia.
Alun perin sapattileipää eli challahia valmistettiin jo temppeleiden aikaan Jerusalemissa. Osa leivästä paistettiin erikseen ja vietiin rabbille. Kun temppeli tuhottiin toisen kerran (nykyisin jäljellä enää Itkumuuri) osa leivästä edelleen erotettiin, mutta poltettiin. Sittemmin leivänpalan polttelusta on ymmärtääkseni luovuttu, leipä letitetään ja päälle laitetaan esimerkiksi unikonsiemeniä. Olen tehnyt useita challah-versioita, tämä on niinkin eksoottinen kuin Jyväskylän kaupunginkirjaston juutalaispäiviltä vuodelta 1996.
Iso sapattileipä- Challah
½ l haaleaa vettä
30g hiivaa
reilu rkl suolaa
1 dl sokeria
1 dl öljyä
2 munaa
n kilo vehnäjauhoja
Liuota hiiva veteen. Muut aineet joukkoon ja vaivaa irtoavaksi taikinaksi. Öljyä kulho ja taikina siihen kohoamaan peitettynä vajaaksi tunniksi. Letitä, tarkoitus olisi saada munan muotoinen letitetty leipä. Kohota vielä puolisen tuntia. Voitele munalla ja ripottele päälle unikonsiemeniä. Paista puolisen tuntia 180 asteessa. Kopauta valmista leipää, pitää kuulostaa ontolta, sitten on valmista.


2 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! Tuo ajatus venäjän juutalaisista sukujuurista on todella kiehtova. Siitähän voisi kirjoittaa vaikka romaanin!

    Resepteistä challahia voisin joskus kokeilla, mutta tuo kugel on ihan liian 'kugel' minun makuuni :)

    VastaaPoista
  2. Joo, vitsi kun jaksais oikeesti joskus kirjoittaa jotakin suunnitellusti ja pitkän kaavan mukaan. Mä olen yleensä aina sanonut kertakaikkiaan kaiken mitä on sanottavana 30 liuskassa. Mutta haudoinhan mä tätä blogia sun ja parin muun yllytyksen jälkeenkin monta kuukautta, että voihan tää olla askel kohti vaikkapa novellia..

    Challah maistuu pullan ja leivän sekoitukselta, joten menee helposti alas ja hiilareita löytyy ;) Lapset yleensä tykkää.

    VastaaPoista