Vitun kolmetoista on kai jonkun elokuvan nimi, mutta mulla onkin kotona sellainen. On aika raskasta olla teinin äiti. Ne on kiittämättömiä, epäreiluja ja lapsellisia -melkein mahdottomia voittaa sanallisessa taistossa. Sieltä kumpuaa mehevästä alitajunnasta kaikki ne hajoittavan riitelytyylin helmet: sä aina, sä et koskaan, sä pilaat senkin, silloinkin sä, ikinä et.... Ei paljon auta, että on pitkät yliopistolliset sivuaineet kasvatustieteissä, psykologiassa, erityispedagogiikassa ja sosiaalipsykologiassa ja että on ratkaisukeskeistä toimintamallia opiskellut. Lopputuloksena tekee mieli pistää alkukantaisessa tilassa raivoava tahtoteini hiljaiseksi salamasotataktiikalla ASAP.
Oman äidin kanssa en ole paljon riitaa päässyt haastamaan. Kylmänviileä äitini lähti vain menemään, kun olin 7-vuotias. Olenkin enimmäkseen pöyristynyt siitä vihasta, jota omilta lapsiltaan saa päin näköä. Kun vertaan omaa lapsuuttani siihen, mitä heillä on, en oikein ymmärrä, miksi he eivät päivittäin ole kiittämässä minua. Että on ylipäätään äiti. No eihän niillä tietysti ole vertailukohtaa. Ehkä hyvinvoivan perheen lapsista tulee tyytymättömiä, mutta ei nälkäisiä. Kun kasvaa puutteessa, on niin kova hätä sieltä pois, että ei aikuisenakaan mikään riitä.
Kun on poissa toltaltaan perhekonfliktien takia, paras terapiakeinoni on mennä keittiöön. Armon tunne valtaa, kun osaa, näkee että onnistuu, asiat menevät niinkuin pitääkin...
Parasta rauhoittumissafkaa ovat turvalliset seitkytluvun retroruuat. Ja pulla specially. Leivoin niitäkin tässä kiisselimanian ohessa. Parhaat pullat tulevat raesokeripaketin takana olevalla ohjeella. Kiisselit teen sentään äidin ohjeella, jonka hän on joskus reseptivihkoonsa kirjoittanut.
Marjakiisseli
Keitä muutama kipollinen viinimarjoja ja mansikoita reilussa puolessa litrassa vettä, lisää vajaa desi sokeria. Kun väri alkaa marjoista irrota, sekoita 2 rkl perunajauhoja pieneen määrään vettä ja valuta se ohuena nauhana kiehuvan kuumaan nesteeseen. Ota liedeltä pois. Tarjoa maidon tai fiinimmin kermavaahdon kanssa.
Ruotsalainen alkoi sitten muisteloimaan omia lapsuusherkkujaan, kun minä vedin marjakiisseliä. Äppel kräm oli kuulemma niin mahtavaa. Sama periaate siis tässäkin.
Omenakiisseli
Puoli kiloa omenoita kuoritaan ja paloitellaan ja keitetään puolessa litrassa vedessä. Reilu desi sokeria sekaan ja 1 kanelitanko. Keitä kunnes omenat ovat pehmeitä ja samalla systeemillä perunajauhot-vesiseos sekaan. Omppuja voi sitten vaikka perunasurvimella möyhentää. Ainoa oikea tapa on kuulemma syödä maidon kanssa, mutta kyllä se kermavaahto tämänkin kanssa oli nams.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti