sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Oikeat pinaattiletut

Juuri tänään, piti tehdä sitten pinaattilettuja ihan niinkuin niistä oikeista, rapsakoista pinaatinlehdistä. Päätön idea. Pinaattilättyä löytyy valmiina ja on pakastepinaattiakin, joka nopeuttaa kyökkiosuutta huomattavasti, mutta Safkaa-kirjassa kuitenkin olin bongannut ohjeen ja koska siellä Prismassa nykyisin aika hyvinkin löytyy tuoreita pinaatinelehtiä, niin mitä sitä nyt yhtä flunssaa murehtimaan. It's my death.

Halusin myös paistaa vähän isompia lettuja, joten tovin sain tosiaan päivystää hellan äärellä vrt olisin käyttänyt normipannuani, jossa olis tullut 7 pikkulettua kerralla.

Eikö muuten ole ihana Nalle Puh-siivilä-systeemi? Ostin tämän New Yorkin Disney-myymälästä vuonna 1998 ja en ole taipuvainen tämänkaltaiseen yltiösöpöilyyn, mitä monet ikäiseni naiset addiktiivisesti harrastavat, tiedätte, aikuinen ihminen ja Hello Kitty -kamaa käsilaukku pullollaan, niin en tunnista itseäni sellaiseksi yhtään. Ilmiö johtuu pakosti 1970-luvun värimaailmasta, jossa ei ollut mitään pinkkiä ja viehkoa, mutta hei, ihan tosi Hello Kitty on kamala, vaarallinen roolimalli vaikutusalttiille tyttösille. Se laulaa, leipoo ja on söpö. Mä vihaan Hello Kittyä.

Nalle Puh on kuulemma tyttö, luin jostain niin.

Saatan olla nyt hieman houreinen (ilman kuumetta, huom!), pahoittelen.



Pinaattiletut 

500g pinaattia
3 munaa
5dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
ruohosipulia silputtuna
suolaa
mustapippuria
muskottipähkinää
voita paistamiseen

Puhdista pinaatinlehdistä varret pois, huuhtele. Kaada pari litraa kiehuvaa vettä päälle ja sitten taas kylmää vettä. Purista ylimääräiset vedet pois ja pilko pieneksi.

Sekoita munat, maidot ja jauhot ja kaikki nuo muut yhdessä pinaatin kanssa vaikka tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella massaksi. Anna taikinan turvota puolisen tuntia ja paista lätyt.



Lisäkkeenä uuniperunoita. Nam!

Niiden kanssa raejuustoa, joka sauvasekoittimella vedetty sileäksi 1 sitruunan mehun ja ripaus mustapippuria ja  maitoa kanssa. On hyvää myös leivän päällä ja vaikka graavilohen kanssa.

Oliko muuten vaivan väärti äheltää pinaattilettuset ihan rouskuvista lehdistä alkaen? Oli. Olihan niissä eri tavalla jytäävä maku. Ei näiden jälkeen voi valmishyllylle varmaan paluuta tehdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti