Vodkaa, hanhenkauloja ja neukkunostalgiaa: Krakova 2/2

Edellinen bloggaus oli Krakovan synkempää menneisyyttä, mutta on löydettävissä lisää samaa lajia. Krakova on ensinnäkin  juutalaisuuden lisäksi toisen uskonnollisen liikkeen kukkeaa aluetta, nimittäin paavin tyypit on täällä valloillaan. Juttu on periaatteessa ihan helppokin ymmärtää, vaikeina aikoina toisen maailmansodan jälkeen, kun kommunistit olivat vallassa, Krakovan piispa Karol Wojtyla piti katolisten puolta.

Krakovan katua

Neukut kokivat ongelmaksi Krakovan, joka edusti kaikkea epämääräistä: intellektulli yliopistokaupunki, porvarillinen ja konservatiivinen väestö ja joka korttelissa katolinen kirkko. Krakovan täysi alistaminen olisi kuitenkin tuonut lisää ongelmia kylmän sodan vuosina, joten päätettiin rakentaa uusi kaupunki, kommunismin ihanteiden mukaan. Magnitogorsk, joka tätä ideaalia Neuvostoliitossa edusti, toimi mallina Nowa Hutalle, joka rakennettiin Krakovan viereen. Keskustaan tuli Stalinin barokkia, vierustalle taivaita tavoittelevaa elementtitaloa silmänkantamattomiin, sujuvaa raitsikkayhteyttä ja valtava terästehdas.

Puolassa on tavallisessa ruokakaupassa kohtuullisen vaikuttava vodkavalikoima...

Nowa Hutaa suosittelen niille, jotka eivät ole vielä tarpeeksi masentuneita Auschwitzin jälkeen. Sininen ratikka halkoo tovin harmaan loskaisessa kaupungissa, kunnes saavutaan keskusaukiolle. Pääsiäislauntain ehtoo alkaa taittua ja alueen kuuluisa vodkamenneisyys ei näyttäydy ainakaan tässä kohtaa iltaa. Tällä alueella asuu puolet Krakovan 800 000 tyypistä, taksikuskimme Bobin mukaan täällä on halpaa asua ja hyvät yhteydet, mutta paljon sosiaalisia ongelmia, sillä terästehtaalla ei mene teräksenlujasti. Vanhoina hyvinä kommariaikoina joka kortteerissa oli maitobaari eli kansanruokala, jossa sai halpaa soppaa ja riittävästi vodkaa. Elämä oli Bobin mukaan sopivasti työtä, viikonloppuisin humalluttiin ystäväseurassa, huolehdittiin toisista. Nykyinen kapitalistinen Krakova on työtä, kilpailua, no holiday in last 15 years, Bob toteaa.

Nowa Hutaan tehdään myös järjestettyjä kiertoajeluja ja reissuja, joissa kipaistaan sisään kommunismin ajan asuntoon, maistellaan vodkaa ja ihmetellään niitä aikoja. Nowa Hutasta on löydettävissä edelleen maitobaareja ja kauppoja, jotka eivät juurikaan ole muuttuneet ulkoisesti perustamisensa 1950-luvun jälkeen, eli sisällä on tiski ja sen takana hyllyt, joissa on myytävät tavarat. Myös toreilla ja matkamuistomyymälöissä ryöstöviljellään neukkunostalgiaa aika reippaasti. On maatuskaa, babuskan huivia ja meripihkakorua.


Nowa Hutassa ei alunperin sallittu kirkkoja ja tässä kohtaa piispa astui kuvioon. Hän kävi taistoa ristien ja kirkkojen puolesta, kunnes 1970-luvulla puolue taipui ja Nowa Hutaan rakennettiin kirkko, seuraavassa vaiheessa piispasta tuli ensimmäinen puolalainen paavi Johannes Paavali II. Paavin kiertäessä kotikonnuilla, kansa on Krakovassa ennennäkemättömässä hurmoksessa. Valtavat ihmismassat saapuivat Rynekille, Krakovan vanhan kaupungin keskustaan, paavin puhetta kuulemaan. Syntyy Solidaarisuus-liike, joka on yksi ratkaisevia kansanliikkeitä kommunismin kaatamisessa.



















Paavi Johannes Paavali II on parisen vuotta sitten julistettu autuaaksi, mutta Krakovassa on suurimittaiset rakennushankkeet hänen nimeään kantavalle keskukselle, odotuksena on, että mies julistetaan pyhimykseksi ihan lähiaikoina. Kävimme Bonarka Centerissä, joka sijaitsee näköetäisyyden päässä tästä paavikeskuksesta, mutta olimme shoppailujen päälle jo sen verran mennyttä ja maallistunutta väkeä, että vilkaisu valtavan ristin suuntaan riitti sillä erää. Krakovassa olisi ollut montakin ostoskeskusta kierrettäväksi: rautatieaseman luona on yksi valtava, Kazimierzissa tyylikäs ja kallis ja Nowa Hutan suunnalla näin raitsikasta parikin shoppailuareenaa.

Piispanpalatsi, tästä ikkunasta paavi vilkutti ihailijoilleen Krakovassa vieraillessan. Edustalla usein edelleen kukkia, vaikka paavin kuolemasta jo vuosia.

Nowa Hutan keskuaukiolla on aavistuksen yllättävä sankarihahmo. Kommunismin ihannekaupungin keskustaan on päässyt kommunisminkaataja Ronald Reagan setä-Leninin tilalle.

Vanhan kaupungin keskustan tori Rynek on suurimpia keskiaikaisessa asussaan säilyneitä toreja Euroopassa. Koko vanhan kaupungin asemakaava on tarkkaa työtä, kuin shakkilauta, joita kojuissa ja kujilla myydään pilkkahintaan. Torilla oli pääsiäisenä teemaan sopivat markkinat käynnissä, kuvassa Rynekin munavalikoimaa.

Alla kuva itse torista ja sen maamerkkinä Mariankirkko. Kirkon korkeammasta tornista soi tasatunnein melankolinen trumpettisoolo, joka kannattaa kuulostella. Aikoinaan soolo ilmoitti kaupungin muurien vartijoille, että on aika avata/sulkea portit, nykyään sävelen soittaa Puolan yleisradio päivittän klo 12. Kirkko on sisältä kaunis, mutta pääsiäisen aikaan ruuhka oli aika pitelemätön, puolaiset alkoivat puoliltapäivin lauantaina kulkea erilaisten pääsiäiskorien kanssa, joita he veivät siunattavaksi kirkkoihin. Oli aika kiva katsella yhteisöllistä ja perhekeskeistä meininkiä, isovanhempia lastenlasten kanssa ja sukuja kokoontuneina kirkkoon.

Keskellä Rynekiä on verkahalli, kauppahallin tyyppinen ostospaikka. Rynekin alla on mahdottoman hyvä historiallinen museo Maanalainen vanhankaupungintori. Yksi parhaita museoita ever. Netissä kannattaa liput ostaa ennalta, sillä syystäkin täällä on paljon turisteja. Museo avaa todella kiinnostavan kuvan keskiajan Krakovaan ja siellä on hyödynnetty tietotekniikkaa, ääniä, valokuvia, runsaita museon kokoelmia ja näyttelyn lopuksi voi katsella mukavan populistisella otteella tehtyjä videoita Krakovan historian taitekohdista. Itselle tämä oli mukava jatko viime kesäiselle Rooman antiikin ajan museolle, jossa oli samaa ideaa ja toteutusta, mutta aikakausi edeltävä.

En ole kyllä missään museossa nähnyt vastaavia keskiaikaisia korukokoelmia kuin tuolla. Upeita hopeakoruja, kolikoita...

Krakova on tunnettu paitsi vodkasta niin tietysti makkarasta. Hotelliaamiasesta alkaen makkaraa olikin sitten tarjolla. Tässä Rynekin makkaroita. Taas alkoi harmittaa, kun Suomessa ei osata edes makkaraa tehdä, täällä makkarana pidetään jauhoista ja rasvaista pötköä.

Neuvostoajan luurankoja, eli rakennusprojekti, joka ei koskaan valmistunut. Tätä on säntillisen länkkärin vaikea ymmärtää, joko rakennetaan loppuun, tai räjäytetään pois, mutta ei jätetä noin, kesken.

Wawelin kukkula linnoineen on tietysti must-kohteita. Wawelissa ovat asuneet Krakovan kuninkaat, natsiaikoina natsit ja välissä on ollut valloittajaa Ruotsista, Itävallasta, Preussista ja Venäjältä. Puolan läpi on marssittu monta kertaa. Pahiten kuitenkin Krakovan rikkauksia ryöstivät ruotsalaiset ja sitten uudestaan parisataa vuotta myöhemmin saksalaismiehittäjät. Wawelissa on katedraali, linna ja pienempiä rakennuksia.

Krakovaa symboloi lohikäärme, joka kuulemma ilahduttaa aina sinne matkustavia kiinalaisia.

Hieman hämmentävä juttu tuolla Wawelissa on se, että se on myös hindujen mielestä yksi maailman merkittävimmistä paikoista ja he uskovat katedraalin pohjoisessa seinässä oleva vahvaksi tekevää chakraa. Voimaa saa itselleen seisomalla mahdollisimma lähellä katedraalin seinää, voi myös seisoa käsillään ja nojata jaloillaan siihen seinään. Mekin tuonne mentiin vähän niinkuin chakran toivossa, mutta niinkuin tuolla nurkassa näkyy, siellä oli päättäväistä chakra-väkeä jo ennestään. Chakraa löytyy myös esimerkiksi Mekasta, Jerusalemista ja Roomasta. Wawelista löytyy myös paavin patsas, tietysti.

Millä rahoilla yliopistot, linnat, kirkot ja muut sitten rakennettiin? Suolalla. Aikoinaan suola oli niin arvokasta, että puolella kilolla suolaa sai kilon kultaa. Krakovan vieressä sijaitsevat Unescon maailmanperintökohteeksikin nimetyt Wielickan suolakaivokset. Kohdetta pidetään melko pakollisena kohteena ja siksihän sinne mekin. (Mutta ei se nyt oikeasti niin must ole..)

Oppaan seurassa marssitaan satoja portaita alaspäin (onneksi ylös pääsee sitten hissillä, erittäin ahtaalla sellaisella) ja oppaan johdolla tutustutaan erilasiin patsaisiin ja kaiverruksiin, joita kaivosmiehet ovat satojen vuosien aikan suolasta tehneet. Yksin tuolla ei voi kulkea, sillä alue on valtava. Meidän oppaan väsynyt ja rutinoitunut murteinen englanti ei niin kauheasti tuonut lisää kierrokseen.

Onhan siellä kaivoksissa tietysti oma katedraalikin, jossa kuulemma järjestetään häitäkin. Ja paavin kuvia on riittävästi myös. Suolakaivoksen kaupoista saa ostaa kaikkea mahdollista ja mahdotonta mikä voi liittyä suolaan. Suolasta tehtyä Elvistä en nähnyt, mutta voi olla, että niitäkin myydään siellä.

Krakovassa riitti maistelemista. Koska oli kylmää, tuli testattua erilaisia kuumia hunajajuomia ja kuumia viinejä, useampaakin sortimenttia. Kuumaa olutta en sentään arvannut testata. Alla oleva ihanan lämmin sienikeitto nautittiin pienessä paikallisten suosimassa puolalaisravintolassa Birkenaun jälkeen. Kaikki sienistä tehty oli tuolla ihan herkkua.

Annoskoot olivat aika miehekkäitä. Tässä kaalia, perunalettuja täytettynä lihakastikkeella. Ei pystynyt syömään kaikkea, vaikka oli tuntuva nälkä. Tämä Pod Wawelem löytyy Wawel-kukkulan kulmilta ja oli Bobin suosittelema, jos on kovasti nälkä ja olut maistuu. Paikallisten suosima ravintola on merkattu punaisella autolla ulospäin, muistakseni Hotel Royal on samassa rakennuksessa. Lähtiessään voi vielä punnita itsensä jättivaa'alla jos epäilee, ettei saanut zlotyilleen vastinetta.

Kazimierzin kaupunginosassa on erittäin hyvä puolalaisravintola Starka (Bobin mielestä Krakovan paras ravintola), jossa on myös loistavia omia vodkia. Viini on Puolassa niin tolkuttoman kallista, että kannattaa budjettimatkailijan ainakin pysytellä vodkissa ja oluessa. En ole suuri vodkan ystävä, mutta erilaiset maustetut, ravintoloiden omat vodkat olivat hyviä, niitä sai yleensä laskun maksettuaan ilmaiset hörpyt vielä lopuksi. Ainakin kirsikka- ja sitruunavodkaa suosittelen maistamaan!

Kuvassa  juutalaisravintola Arielin täytetyt hanhenkaulat perunaletuilla. Vähän ällöttäviä ajatella, mutta tujakalla valkosipulilla maustettuina nämä olivat tosi hyviä. Söin siellä myös legendaarista matza ball keittoa, josta olen lukenut, mutta en koskaan aiemmin maistanut. Se perustui erittäin maistuvaan kanaliemeen, pitää varmaan yrittää itsekin joskus ihan keittää kanaa ja kasviksia itse, eikä turvautua ällöihin liemikuutioihin.

Arielissa mies nautti myös juutalaista passover vodkaa, pääsiäistähän he eivät vietä vaan juhlivat Egyptistä vapautumista. Itse en uskaltanut kyseistä juomaa maistaa, siinä oli prosentteja peräti 70.

Hotellimme (Hotel Kazimierz) aamubuffa. Ei paha.