Viime viikonloppuna kiersimme Saariston rengastien. Kirjoittelen reissusta seuraavissa bloggauksissa ja tulossa on ainakin korkean profiilin hehkutusta muutaman kalaravintolan suhteen. Koska rengastietä ei ole kiva vain ajella, vaan myös maistella, aistia ja hiljentyä, oli jo ennalta oli stressiä aikataulun riittävyyden suhteen. Koska ykkösvaihtoehtona olleet yöpaikat eivät toteutuneet, oli perjantai-iltana jo päästävä reitin lähietäisyydelle ja päädyin valitsemaan kohteeksi Naantalin. Useimmille perheellisille Naantali onkin tuttu paikka, niin myös minulle, olen vieraillut siellä päivän reissulla peräti kolmasti ja aina pääkohde on ollut Muumimaailma.
Muumimaailma onkin näistä Suomen lapsiperhapajista suosikkini. Kauniilla paikalla, viehättävässä pikkukaupungissa sijaitseva elämyspuisto on vain kovin täynnä väkeä, avoinna ainoastaan kesäisin ja pienten lasten kanssa tämäntyyppiset kohteet ovat aina henkisesti, sanoisinko, hieman stressaavia. Ensimmäisen visiitin jälkeen tajusimme seuraavat reissut järjestää juhannuksen tienoossa, jolloin paikalla on huomattavasti hiljaisempaa ja yritimme myös valita sateisia päiviä. Oikealla pukeutumisella sadepäivä ei lapsille ole mikään ongelma tietenkään. Muumimaailmassa on sadasti parempi tunnelma pienessä tihkusaateessa ja väljällä porukalla kuin aurinkoisena päivänä ja täydellä kokoonpanolla. Jo näillä aiemmilla reissuilla olin ihastellut pikkukaupungin heleitä puutaloja ja pieniä perhehotelleja ja miettinyt, että seuraavalla kerralla kyllä varmasti yövytään jossakin noista.
Kun palaan sitten asiaan vuosien jälkeen, olen matkaamassa Naantaliin ilman lapsia ja uuden miehen kanssa, joka on ruotsinkielinen, eikä ole vieraillut kaupungissa aiemmin. Ihan uusi combo siis.
Cafe Pusaa suositeltiin esimerkiksi Liemessä -blogissa täällä. Kuten kuvasta näkyy, kyseessä on tunnelmallinen pikkuhotelli ja sijaintinsa on aivan vanhan kaupungin ytimessä, pienen kävelymatkan päässä venesatamasta. Hinta oli ihan suolainen, 130€ yöltä ja viiden euron parkkimaksu päälle.
Paikan päällä on ystävällinen palvelu, sekä ruotsiksi, että suomeksi ja huone oli siisti ja kaunis, tosin persoonaton, sellainen nykytyylikkään trendikäs, ilman särmää tai aitoa historiallista otetta.
Koska Naantali on aikoinaan perustettu birgittalaisluostarin yhteyteen ja palvelemaan luostarin asukkaita ja kaupungissa vierailevia pyhiinvaeltajia, sen soisi jotenkin näkyvän myös tänään. Toki kaupungissa on jäljellä luostarin kirkko, jonka ulkopuolella on nunnapatsas ja kaupungin nimistössä nunnaluostarin perinteet vilahtelevat, mutta silti. Hotelliin voisi viedä jotain hauskaa katolista esineistöä, pieniä luostariin liittyviä esineitä, nimetä huoneita ja aterioita oikeiden historiallisten henkilöiden mukaan...
Erityisesti Cafe Pusan aamiainen oli meille pettymys. Perusmyslit ja usempaa sorttia leipää, paria leikkelettä ja juustosiivua, kurkkua ja tomaattia, sekä keitettyä kananmunaa, kahvia ja jugurttia. Onneksi sentään saaristolaisleipää, mutta olisin odottanut esimerkiksi muutamaa sillipurkkia, joka toisi vähän soulia meren läheisyydessä sijaitsevaan paikkaan. Pikkucroissanttien kanssa voisi tarjoilla itse tehtyä hilloa, jollain hauskalla yhdistelmällä. Luostarissa viljeltiin aikanaan laajasti erilaisia yrttejä, niistä voisi keksiä jonkun oman jutun. Jotakin, mistä paikka jäisi mieleen. Nyt kyseessä on vain siisti laitto. Perus.
Naantali sijaitsee tosiaan merenrannassa ja nautittuamme upean illallisen paikallisessa klassikkoravintolassa, josta seuraavissa bloggauksissa, istuimme satamassa hyvän tovin lämpöisessä kesäillassa.
Naantalin vanha kaupunki on sievä ja soma ja ikkunoista on mukava kurkistella..
Ruotsin kansallispyhimys Pyhä Birgitta oli muuten aikansa feministi, joka pisti paitsi Ruotsin kuninkaan, myös paavinkin kuriin Rooman matkoillaan, matkusti miehensä kanssa Santiago de Compostelaan ja perusti luostarin sitten miehen kuoleman jälkeen, jolloin pyhiinvaelsi myös nykyisen Israelin alueelle. 1300- luvun liikenneolosuhteissa moiset matkat olivat aika urheilullisia ja sisukkaita suoritteita. Birgitta on paljon värikkäämpi ja mielenkiintoisempi hahmo, kuin suomalaisten kansallispyhimys, sangen epämääräinen piispa Henrik.
Birgittalaisluostarit olivat siinäkin mielessä poikkeuksellisellisia instituutioita, että siellä elivät miehet ja naiset yhdessä (tai no eri rakennuksissa, mutta samassa luostarissa) ja johtajana oli aina nainen. Naantalissakin on tiettävästi tapahtunut jopa munkin ja nunnan välistä seksuaalista kanssakäymistä, koska tilanteesta kanneltiin aina paaville asti 1400-luvulla.
Jokatapauksessa Naantali, Armon laakso, on suomalaisille naisille ollut ensimmäinen paikka, jossa oli mahdollista sivistää ja kouluttaa itseään ja toteuttaa esimerkiksi käsityöläisammattia naisena, joten kirkon lähellä tepastellessaan on syytä tuntea edes pientä kunnioitusta paikkaa kohtaan.
Kirkon kupeessa on Nunnalahden uimaranta, joka on 1400-luvulla saanut varmaan korkeatasoisempia vieraita, kuin maallistuneen bloggarin.
Luostarista löytyy lisäinfoa täältä. Aamun tullen pieni autoni kaarsi kohti Saariston rengastietä, aloituskohteena Kustavin Heponiemen satama..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti