keskiviikko 7. elokuuta 2013

Saariston rengastiellä ja vesireiteillä

Viime vuonna sain kuulla, että sukuni yksi kantaisä on kotoisin saaristopitäjä Iniöltä. Tutkailin karttaa ihmeissäni ja mietin miltä on merimies Johan Grönlundista tuntunut maalaiselämä Savossa, Juvalla. Tosin tulloin 1700-1800-luvuilla Juva on ollut Suomen kiinnostavia kolkkia, kesäisin vilkas paremman väen kartanopitäjä ja muutenkin merkittävämpi alue, kuin nykyisestä väestöpohjasta voisi päätellä. Olen tällä viikolla vierailemassa Juvalla, mutta viime viikonloppuna selvitin Johanin synnyinseutuja.

Jos ei ole Iniössä käynyt aiemmin, hyvä reitti on lienee ajella kesällä Saariston rengastie, jolla kiertää mukavasti pääsaaret parissa päivässä. Tutkailin erilaisia nettisivuja pitkät tovit koittaen tehdä järkeviä johtopäätöksiä lauttojen/lossien aikatauluista, yöpymispaikoista, reittivaihtoehdoista, nähtävyyksistä jne.Tietoa ei puutu, mutta reitti vaikutti kovasti suunnittelua vaativalta ja lossien ja lauttojen takia ihan rennolla otteella ei voi mennä, aikataulut ovat aikataluluja. Kansainvälinen käsite "island time" joka tarkoittaa saarilla elämisen rentoutta, laiva tulee, kun tulee, ei elämää pidää suunnitella kellon kanssa, ei tunnu ihan pätevän teemaan: Saariston rengastie kahdessa päivässä.

Starttasimme perjantai-iltana kuuden kieppeissä Tampereelta kohti Naantalia.Naantalin vierailusta edellisessä bloggauksessa. Ehdimme lauantai-aamupäivän lauttaan kohti Kannvikia. Olisin mielelläni poikennut Kustavin käsityöläiskylässä, mutta lautalle vievä jono oli jo sitä mallia, että päätimme pysytellä ensijaisesti siinä.

Myös Askaisten Louhisaari olisi ollut kiinnostava kohde, mutta olen Mannerheim-fanina siellä jo käynyt aikoja sitten ja nyt oli tosiaan sen verran kiirus aikataulu.


Missään vaiheessa, seitsemän eri lautta/lossimatkan yhteydessä ei käynyt niin, ettemme olisi mahtuneet ensimmäiseen kyytiin mukaan ja jonot eivät olleet mitään hätkähdyttäviä. Tosin muutakin liikennettä kyllä oli ja varsinkin aluksesta poistuttaessa ensimmäiset kilometrit ajeltiin samoissa letkoissa, kunnes väki hajaantui kuka millekin suunnaalle. Lautoilla oli huomattava määrä mukana myös moottoripyöräilijöitä ja jokunen reipas polkupyöräilijäkin.



Ensimmäisenä pysähdyspaikkana meillä oli Iniön Sofia Wilhelminan kirkko, joka kiinnosti paitsi Iniön vuoksi, myös siksi, että tyttäreni on sattumalta Wilhemiina Sofia. Kuljeskelin hautuumaan tarkasti läpi, mutta en löytänyt sukulaisia, miehen sukunimellä olisi tullut paljon enemmän osumaa.


Iniössä saarelta toiselle mentiin kahden lossin verran ja sitten pidempi pätkä Dalenista Mossalaan, joka oli ainoa maksullinen matka, 35 euroa. Tuolla matkalla ehdimme nauttia meren tarjoamista fiiliksistä ja sinisistä hetkistä lähes tunnin ajan.




Lautoilla vallitsi rauhallinen tunnelma ja keskustelua käytiin suomeksi ja ruotsiksi, tosin vieraiden kanssa ei käyty juttelemaan ja toisia vain silmäiltiin uteliaina. Lautoille voisi kyllä virittää jonkin matkamuistomyymälän tai sataman yhteyteen edes jonkun puodin, lauttaa odotellessa sellaisessa voisi vierailla. En onnistunut koko reissun aikana oikein bongaamaan hyviä shoppailuapajia, joten se Kustavin missattu käsityöläiskylä olisi varmaan kannattanut katsastaa.


Mossala sijaitsee Houtskarissa, jossa olimme jo nälkäisiä. Onneksi olin kirjoitellut mukaan suosituksia eri ruokapaikoista ja tiedossa oli saariston ainoan hampurilaispaikan Skagenin osoite. Skagenin läheisyydessä sijaitsee aika kiva Saaristolaismuseo, jonka ehdimme kiertää jotenkuten ennen lauantain sulkemisaikaa (klo 15). Saaressa olisi ollut myös pari perinteistä saaristolaiskauppaa, joita olisi kiva ollut silmäillä, mutta niihin emme ehtineet.


Houtskarissa sijaitsee komea puukirkko 1700-luvulta.


Ja muutenkin maisemat olivat sangen Myrskyluodon maijamaiset...

Houtskarin Kittuisista suuntasimme Korppoon Verkaniin, josta huristimme suorilta kohti Retais-Pärnas-lauttayhteyttä ja niin olimme illan pääkohteessa Nauvossa.



Esimerkiksi Mondo-lehti oli suositellut Saariston romanttisinta majataloa, Martan majataloa yöpymispaikaksi. Mehän uskoimme. Paatuineinkin romantikko kyllä luovuttaa kuuman päivän jälkeen ahtaassa huoneessa, jossa ei ole ilmastointia, ei vierekkäisiä sänkyjä, ei omaa vessaa saati suihkua ja naapurihuoneeseen on sijoitettu vaativasti kiljuva vauva. Ihan hirveä yö. Hiki valui paikalla maatessa vuolaina virtoina pitkin kehoa ja mietin, että aamu ei tule koskaan.

Onneksi ei ole enää vauvoja tulossa minulle tässä elämässä. Onneksi oli buukattu tämäkin melkein satasen maksava majatalo vain yhdeksi yöksi. 

Nauvon visiitti oli kuitenkin kokemisen arvoinen mahtavan ravintolan vuoksi, josta seuraavassa bloggauksessa :)

Majatalo Martan aamiaisella meinasin riemastua puuron nähdessäni, mutta se olikin veteen tehtyä mautonta ja kylmää mössöä. Plussaa kuitenkin vastapoimituista punaherukoista, saaristolaisleivästä ja persoonallisista omista kanelikorpuista. Naapuripöydän krapulaiset teinit toivat uutta aspektia mielialaani valvotun vauvayön jälkeen.

Nauvossa olisi ollut kiinnostava jatulintarha, eli sellainen Skansenillakin oleva kivilabyrintti (itse en ole tainnut muita bongata, mutta kiinnostaisi kyllä nähdä aito ja oikea), joita esihistorialliset tyypit ovat rakennelleet pitkin maailman kolkkia. Olisin melko kovastikin halunnut kipaista sinne, mutta paljon oli kilometrejä vielä edessä ja kiinnostavalta tuntui myös Kassberget, historiallinen merkkitulien vuori hieman ennen Prostvikin satamaa. Sipaisimme siis vuorelle. 

Reitti oli ihan kuljettava ja pääkohde on tosiaan saariston korkein kohta, joka nousi meren alta näkyviin  jo noin 8000 vuotta sitten jääkauden jälkeen. Aikanaa merirosvojen ja viikinkien ja muiden epämääräisten veneilijöiden uhatessa tänne pistettiin tulet näytille vaaran varalta. Nyt huipulle näkyi  paremman väen valkoisia purjeveneitä kaukaisuudessa.

Eräjormille koitti myös pieni paniikki paluumatkalla, sillä keskellä polkua kellotti kyykäärme pää pystyssä. Koska olimme ihan nilkat paljaina ja muutenkin vähän avuttomia, peräännyimme kiltisti ja kipaisimme takaisin vuorelle ja samaa reittiä takaisin, jota olimme juuri kulkeneet.


Paraisten puolella matka jatkui kohti suositeltua Sattmarkin tupaa, josta seuraavassa bloggauksessa. Korostan kuitenkin jo tässä, että kannattaa poiketa, jos siellä päin ajelee.

Me kaarsimme kohti Kaarinassa sijaitsevan Kuusiston piispanlinnan raunioita. Kuusiston mahtilinnassa piispa Mauno Tavast 1400-luvulla esimerkiksi antoi käskyn Naantalin birgittalaisluostarin perustamisesta, rakennutti Turun tuomiokirkkoa ja määräsi sukuni yhden kotipitäjän, jo mainitun Juvan, joka on yksi Suomen vanhimmista hallintokunnista, perustettavaksi.



Olin itse asiassa positiivisesti yllättynyt Kuusistosta. Kyseessä on ollut todella komea pytinki ja rauniot ovat Suomen mittakaavassa ainutlaatuiset. Katolinen kirkko on tosiaan ollut merkittävä täällä Suomessa, seikka, jota tulee harvemmin ajatelleeksi. Linna tuhottiin 1500-luvulla Kustaa Vaasan ajettua väen vängällä läpi uskonpuhdistuksen ja katolisten piispojen pesäke piti tietysti tuhota erityisellä huolellisuudella.



Kuusistolta ajoimme sitten vielä yhden perinnekohteen läpi, eli yritimme noudattaa Hämeen Härkätien reittiä kohti Hämeenlinnaa ja sieltä Tampereelle.

Matkalla tuli mieleen, että joku voisi tämänkin tuotteen kaupallistaa, myydä Hämeen Härkätien jääkaappimagneetteja ja t-paitaa touringin kartasta. Tuote on tuttu jo pikkulapsille, joten ei tarvitsisi ihan pohjista rakentaa...


Hämeen Härkätien kiinnostavia kohteita on esimerkiksi Liedon linnavuori, joka yhtäkkiä siintää edessä peltomaisemien jälkeen. Linnavuorelle laitettiin tulet ja kipaistiin turvaan vihollisen uhatessa.

Hämeenlinnan jälkeen innokas perinnematkailija voisi vielä visiteerata Väinö Linnan Pentinkulman maisemissa, joista olen kirjoittanut aiemmin täällä. Jos haluaa Hämeessä tutkia linnavuoria, aiheeseen on pureuduttu ansiokkaasti tässä blogissa, joka myös avaa koko käsitteen mutkattomasti ja kansantajuisasti.


Saariston rengastien ja Hämeen Härkätien lisäksi Suomessa voi matkailla myös Kuninkaantien maisemissa. Kuutisen vuotta sitten ajelimme sitä reittiä Fiskarsista Raaseporiin, Tammisaareen, Hankoon ja Bengtskärin majakalle. Suomimatkailu onkin nyt lähiaikoina pop, sillä finanssit keskitetään talven pidempään reissuun ja kesän matkoistakaan ei ole pankkitilini vielä täysin toipunut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti