lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulukalenterin luukku 21: Talvipäivänseisaus

Parisen vuotta sitten joulukalenterissani kirjoittelin joulun pakanallisemmista piirteistä, tässä tulee uusintatuunauksena:

Tänään vietettävä talvipäivänseisaus oli jo historian alkuhämärissä suuri juhla, joten wiccat, ateistit, uskonnottomat ja muut porukat juhlivat nimenomaan tänään, jos juhlivat joulun tienoota. Stonehengen kivipaaseilla on kuulemma kokoontumiset, jos liikut sielläpäin.

Talvipäivänseisauksen aikaan juhlittiin riehakkaasti; viinit ja oluet olivat valmiina ja karjaa teurastettiin ruuaksi. Muutenhan talvisina aikoina pohjoisella pallonpuoliskolla elettiin aika niukastikin, mutta nyt siis syötiin. Antiikin Kreikan jumalat ja jumalattaret tapasivat vain talvipäivän- ja kesäpäiväseisauksina ja vain silloin Manalan hallitsija Haades pääsi Olympos-vuorelle vierailemaan muiden jumalten keskuuteen.

Zombifikaatio-blogissa ehdotetaan Tampereen Tapparamäkeä sopivaksi juhlinnan paikaksi. Tarkemmat koordinaatit ja faktat täältä. Voisin itse  mennä sinne hiippailemaan joku talvipäivänseisaus ihan mieluusti.

Talvipäivänseisauksen juhlinta on ihmiskunnan vanhimpia perinteitä. Melkein kaikki jumalat on laitettu syntymään näille päiville. Talvipäivänseisausta merkitsevä englanninkielinen sana solstice tulee kahdesta muinaisesta sanasta. "Sol" on auringon jumalan nimi (lat. sol = aurinko) ja "stice", joka merkitsee paikallaan seisovaa, päivää, jolloin aurinko seisahtuu, vuoden lyhintä päivää.

Myöhemmin Jeesuksen sovittiin syntyneen näinä päivänä, poimittiin tähti ja tietäjät Mitra-kultista ja lopulta liitettiin vielä apostoli Tuomaan päivä 21.12. aloittamaan joulunaika. Tuomaan päivänä piti juhlavalmisteluiden olla valmista, joten nyt keittiöstä ulos mars. Oluet on pantu, kynttilät valettu, leipomiset leivottu ja joulurauha aloitettu. Joulurauhaa jos kävi rikkomaan esimerkiksi rikollisilla puuhilla, siitä seurasi ennenvanhaan kovennettu rangaistus.Talonpoikaissuomen torppareille päivä oli ankara, sillä silloin kontrahdit irtisanottiin ja uusia jäätiin odottamaan. Meillä on nykyaikana siis oikeasti mahdottomuus löytää se perinteinen joulurauha, sillä se julistetaan vasta aattona ja siihen asti painetaan tukka putkella. Vanha kansa tiesi, että piti rauhoittua jo ajoissa. (Joulupäivänä sitten viipotettiinkin hevosilla kilpaa kirkkoon, sillä se joka ehti ekana kirkosta kotiin, sillä oli parhaat viljat, vasikat ja tyttäretkin pääsi naimisiin).

Tuomaan päivistä alkoivat  pesäpäivät (21.-24.12.) (hihii), joiden aikana jos aurinko vähänkin vilahti, niin kesästä oli tulossa lämmin. (Aurinko siis oli pesässään piilossa). Pesäpäivien jälkeisestä myrskystä voidaankin sitten ennustaa jo kevään tulo ja järvien avautuminen, 18 viikkoa.

Ennenkuin joulua vietettiin Jeesuksen synttärin vuoksi, se oli esimerkiksi muinaisilla roomalaisilla keskitalvenjuhla eli Saturnalia. Kaikki nykykristilliset juhlathan on olleet aluperin pakanain pitoja. Saturnalia oli poimittu kreikkalaisten Kronia-juhlasta, kummassakin uhrattiin ja nautittiin juhla-ateria. Roomalaisten juhlan erikoisuutena oli ihmisten roolien kääntyminen päälaelleen: kansalaiset vaihtoivat toogansa tavallisen ihmisten käyttämiin yksinkertaisiin asuihin, kaikki käyttivät vapautettujen orjien tunnusmerkkinä toiminutta pileus-lakkia, orjilla oli lupa arvostella isäntiään ja he söivät näiden kanssa yhteisen illallisen. Juhliin kuuluivat myös uhkapelit ja princeps saturnalicius, eräänlainen karnevaalikuningas.

Jouluna, niin kuin muinakin juhlapyhinä, oli karja hoidettava ja ruokittava erityisen hyvin. Suomessa oli tapana joulunpyhinä antaa ei ainoastaan parasta karjanruokaa, vaan vielä parhaita ihmisellekin laitettuja jouluruokia ja -juomia. Näin taattiin suojelushenkien tyytyväisyys. Hepat saattoivat olla jouluyönä vähän hutikassa. Jouluna, samaten kuin kekrinä, leivottiin juhlaa varten erityinen joululeipä.

Viikingit ja muinaisskandinaavit söivät joulun aikaan sikaa eli kinkkua ja joivat paljon olutta. Naisia ei pitoihin välttämättä päästetty, koska nämä olisivat aiheuttaneet levottomuutta uljaissa sotureissa. Toisaalta viikingit palasivat pitkiltä matkoiltaan kotiin Pohjolaan aina syystalven pimeimpään aikaa purjehdusvesien jäätyessä. Viikingeiltä saattaa olla peräisin sanonta  jouluksi kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti