sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Yllättyssynttärijuhlat huippuravinteli Berthassa

Viime aikojen suuri tapaus on meillä ollut miehen siirtyminen uudelle vuosikymmenelle, joita yllätysjuhlimme Tampereen ihanassa Ravinteli Berthassa. Miehen äiti soitteli minulle jo joulukuun alussa, että onko kemuja tulossa ja kun kerroin, että hmh, en ole muuten ehtinyt ajatellut asiaa, hän kertoi että he haluaisivat saapua Suomeen ja järjestää pienen yllätyksen.

Meillä on miehen kanssa neljännelle vuosikymmenelle siirtyminen kummallakin jo tässä alkuvuodesta ja olemme viime kesästä alkaen suunnitelleet roadtrippiä juhlistamaan elämän syysvuosien saapumista. Kalifornian matkaan on vielä muutama viikko ja koska on tämä matka, muista juhlista ei ole varsinaisesti puhuttukaan. Mies ei siis odotellut mitään juhlia kenenkään toimesta ja oli ajautunut leppoisaan olotilaan, että syntymän varsinainen päivä menisi yhtenä muiden joukossa.

Joten varasin porukalle, anopin aloitteesta, hyvissä ajoin Tampereen ykkösravintolan ja miehen suosikkipaikan Berthan ja kerroin heille konseptista. Miehen vanhemmat buukkasivat lentoliput Nizzasta Helsinkiin, yöpyivät Stadissa ja sieltä junailivat Tampereelle juhlakalun syntymäpäivänä, tavallisena tammikuisena torstaina. Huijausta täydennettiin vielä vanhempien synttärionnittelusoitolla, jossa he kertoilivat sujuvasti Provencen kuulumisia suoraan Tampereen hotelli Scandic Citystä. Mieheen meni aivan täydestä, vaikka puhelun aikana oli tapahtunut muutamia lipsahduksia.

Tiettyjä hankaluuksia yllätysjuhlien järjestämisessä ilmeni. Ensinnäkin miehen toisessa kotikaupungissa itä-Suomessa ilmeni kriisitilanne muutamia päiviä ennen d-dayta ja hän oli lähdössä ponnekkaasti asiaa selvittämään. Minun täytyi tuomita moinen aloite jyrkästi ja livauttaa erilaisia valheita ilmoille, että miksi nyt juuri ei voi lähteä tien päälle vaan vasta syntymäpäivän jälkeen. Tämä luonnollisesti herätti henkilön epäilyt ja sain kuulla erilaisia arvailuja ja kommentteja asian tiimoilta, nämä vaativat lujaa pokkaa.

Lopulta mies oli tietoinen, että jotakin yllätusmomentumia on tulossa. Mutta hän ei tiennyt osallisista, eikä itse kokoontumispaikasta. Sain aika paljon viihdettä koko jutusta, kyllähän kumppanin huijaaminen moisessa tarkoituksessa on tavattoman hauskaa puuhaa.

Kun kellonaika alkoi lähestyä, käskin miehen pukeutua parhaisiinsa ja ajoin mutkittelevaa reittiä kohteeseen. Matkan aikana jännitys tiivistyi ja kyydissä olevat lapseni olivat myös arvailuissa mukana. En ollut heillekään paljastanut koko kuviota, jotta eivät vahingossa puhu sivu suunsa. Vanhimman lapsen tehtävänä oli napsia paikalta kuvia, joten hän tiesi suunnilleen, mitä on meneillään, mutta oli onnistunut säilyttämään salaisuuden kunnioitettavalla tavalla nuorempien painostuksen alaisena.

Berthassa oli todella kivasti hoidettu tämä meidän systeemi. He olivat vieneet miehen vanhemmat odottamaan omaan yksityistilaan, jotta juttu ei paljastuisi heti ovelta. Tarjoilijat olivat aivan pokkana, kun jännittynyttä miestä ohjattiin kohti meidän tilaa. Tässä vaiheessa mies oli sitten jo kuulemma varma, että kyseessä onkin vain meidän porukan ruokailu Berthassa ja kivaajoo, olipa hyvä hämäys. Kun hän sitten näki vanhempansa oli ällistys hyvin suuri, myös lapseni yllättyivät ihan yhtälailla :) Etelä-Ranskassa asuvat vanhemmat eivät tunnetusti ole innokkaimpia matkailijoita kylmän Pohjolan suuntaan, eivätkä ole koskaan tulleet hänen synttäreitään Suomeen juhlimaan.

Hih. Olihan se niiiin hauskaa, joten kyllä tämmöisiä kannattaa varmaan järjestää toistekin. Ilta sujui pitkällä kaavalla alkaen talon skumpasta ja meillä oli hyvää englantia puhuva tarjoilija, joka esitteli asiantuntevasti Berthan viinejä. Viinitilojen keskellä asuvien miehen vanhempien maku viinien suhteen on nimittäin valikoiva ja alkushamppajasta alkaen Bertha sai hyväksynnän. Viimeksihän olen heidän kanssaan syönyt Provencen yhdessä lukuisista Michelinin tähti-ravintoloista, joista blogissa kirjoittelin viime kesänä, joten olemme olleet herkkupöytien äärellä aiemminkin.

Bertha sopi meille teemaltaan siksikin hyvin, että heidän ruokalistansa pohjautuu yllätyksiin myös. Listalla on kerrottu muutama ainesosa, mistä annos koostuu, mutta ei varsinaista toteutustapaa. Joten kaikki osalliset olivat yhtämittaa yllättyneitä läpi illan eteen tuotavien herkkujen äärellä.

Jälkeenpäin ajatellen oli hyvä idea pitää lapset mukana illassa (tällä kertaa ei sinänsä ollut mahdollisuutta muuhun, koska isänsä on Thaimaassa). Omat lapseni ovat osallistuneet enimmäkseen toisten lasten synttäreille, sillä kaveripiirissä on tavattu juhlia aikuisten synttäreitä, jos niitä on ylipäätään juhlittu, niin, no, aikuisten tyylillä. Teinien oli oikein valaisevaa nähdä, että aikuisten syntympäiväjuhliin voi panostaa, samoin lahjoihin ja että päivänsankari on ihan yhtä ilahtunut ja otettu kuin pikkutaapero huomion keskellä.

Juhlitaan ja vietetään synttäreitä tänä vuonna, vuosikerta ´74 ja muutkin :) Silloin kun vähiten jaksaisi juhlia, silloin siihen yleensä olisi suurin tarve.


2 kommenttia:

  1. Kun täytin 35, niin päätin että jokainen tuleva vuosipäivä on juhlan arvoinen. Ja siitä olen pitänyt kiinni, hauskaa on ollut. Onnea teille molemmille! Ihana teksti muuten, tekee mieli heti järkätä jotkut yllätysjuhlat :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Kyllä mäkin taidan tässä vielä synttäripileet järjestää, vaikka vähän myöhässä helmikuun lopulla. En ehkä kuitenkaan niitä "lapsiversioita".

    En ollut koskaan ajatellutkaan järjestää yllätysjuhlia, mutta uskoisin nyt, että niitä tulee jatkossa. Ei tule kaadettua stressiä järjestelyistä kenenkään niskaan, kun on pidettävä suu kiinni :)

    VastaaPoista