 |
| Hotelli Polonia Palacen aula pääsiäisenä |
Olen tämän blogin aikana ehtinyt matkailla aika lailla. Olen raportoinut täällä ainakin Edinburghista, Kaunasista, Pariisista, Lontoosta, Provencesta, Nizzasta, Marseillesta, Toulonista, Roomasta, Milanosta, Pompeijista, Floridasta, Kaliforniasta, Köpiksestä, Budapestista, Berliinistä, Tukholmasta, Tallinnasta, Barcelonasta, Lyonista, Amsterdamista, Grand Canyonilta, Miamista, Strasbourgista, Waterloosta, Gentistä ja katso nyt vaikka tuosta sivupalkista - olen varmaan unohtanut jotakin? Blogin kannalta merkittävin reissu on ilmeisesti kuitenkin ollut viime pääsiäisen matka Krakovaan, sillä tasaiseen tahtiin se saa lukijoita ja on ollut yksi suosituimpia bloggauksia - jostain kumman syystä ei ole tuon kanapiirakan voittanutta ;) Jos et siis ole tutustunut: Tästä se Krakovan matka alkaa.
Koska meillä todellakin oli älyttömän mietityttävä ja pysäyttävä reissu sinne Krakovaan viime pääsiäisenä oli ihan loogista hakeutua Puolaan myös tänä vuonna. Varsovaa oli kehunut jo muutamakin kaveri, joten sinne siis.
Puolan matkailussa on paljon plussia muuten: hotellit ovat tasokkaita valtavine aamiaisineen, mutta hinnat ovat hyvin ystävällismielisiä, taksit ja paikallisliikenne on myös edullista, samoin ravintolaruokailu, olut, vodka…
Lisäksi Puolaan on rakennettu huomattavia shoppailuapajia, vaativaankin makuun. En ole muualla Euroopassa matkaillessani törmännyt esimerkiksi niin usein amerikkalaisiin merkkiketjuihin kuin Puolassa. Varsovastakin löytyy Victoria's secret, Bath & Body Works, Gap, American Eagle Hilfigereistä ja vastaavista nyt puhumattakaan. Varsovan, ja Puolan suurin ostoskeskus Arkadia, taitaa olla myös koko mantereen suurimpia. Ainakaan suomalaisen ei ole mitään varaa siis tuntea ylimielisyyttä puolalaisen tarjonnan edessä.
Lisäksi maasta löytyy historiasta ja kulttuurista kiinnostuneille vaikka mitä tutkittavaa, on keskiaikaa loistossaan, on toista maailmasotaa, keskitysleirejä, erilaisia tasokkaita museoita ja lisäksi autenttisen oloista kylmän sodan neuvostomenoa. Ravintoloissa tarjotaan itä-euroopan kiinnostavia juttuja, hullun hyviä makkaroita, keittoja ja mahtavia sienijuttuja. Voisi siis sanoa, että Puolaa voi suositella matkailukohteena.
Lensimme Finnairin suoralla ja nopealla yhteydellä Varsovaan pitkäperjantaina. Lento kestää noin tunnin. Varsovan Chopin- kentältä (miksi Helsinki-Vantaa ei muuten ole Sibelius-kenttä??) paikallisbussilla hurauttaa keskustaan reilussa puolessa tunnissa. Kun näkösälle ilmestyy tämä pytinki, on jo aika perillä.
Ainakin me oltiin, sillä hotelli Polonia Palace sijaitsee vastapäätä tätä Kultuurin ja tieteen palatsia, joka oli aikoinaan Stalinin ja Neuvostoliiton lahja Puolan kansalle. Niin. Lahja. Ensiksi saksalaiset iski tänne salamasodalla. Sitten Neuvostoliitto korjasi itä-Puolan omaan etupiiriin. Sitten oltiin saksalaisten miehittämiä ja kun niiden kanssa oli vaivoin selvitty, Neuvostoliitto miehitti maan. 1980-luvun Solidaarisuus-liikkeen myötä Puolassa alettiin hengittää hieman vapaammin, mutta maa oli ensimmäisenä pyrkimässä Euroopan Unioniin ja Natoon hetikohta Neuvostoliiton romahdettua.
No tuo palatsi on joka tapauksessa edelleen Puolan korkein ja tuonne ylös pääsee kurkkimaan näköaloja, joten sinne mekin ekaksi suunnattiin. Tai ihan ekaksi jätettiin laukut hotelliin ja syötiin peruseurooppalainen aamupala pienessä cafeessa palatsin läheisyydessä.
Sisänpääsymaksu oli jokusen euron ja sillä pääsi hissillä 30. kerrokseen, josta on tosiaan näköalaa. Itse putiikissa on nykyisin museota, elokuvateattereita, toimistoja, kauppoja..
Kulttuuri- ja tiedepalatsin läheisyydessä on paljon ostosmahdollisuuksia ja ruokapaikkoja, mutta ei ehkä sitä vanhan ajan Puolaa, vaan tätä globaalia menoa. Puolalaiset ovat muuten aika organisoitunutta väkeä. Tuo hissisysteemi on esimerkiksi hoidettu niin, että yhdessä kerroksessa mennään sisään ja se vie ylös. Kun tulet alas päädytkin ihan eri kerrokseen, joten ei tarvitse tungeksia jonottavia ja ylöspäin haluavia ihmisiä päin. Hirveän kätevää.
Vaikuttaa myös että Varsovassa rakennetaan todella innokkasti pilvenpiirtäjiä ja niitä oli pystytysvaiheessa siellä ja täällä.
Muutama kortteli palatsin läheisyydestä on selvästi säilynyt toisen maailmansodan hävitykseltä. Esimerkiksi hotellimme Polonia Palace säilyi natsien tuhoilta ja oli kylmän sodan aikana just se hotelli, jossa maailman johtajat tapasivat toisiaan Varsovassa vieraillessaan. Eli varmaan paikallinen hotelli Viru - mutta kauniimpi - ja täynnä salakuuntelulaitteita ja sen sellaisia.
Myös Hard Rock Cafe oli huudeilla, joten blogia seuranneet tietävät, että totta kai siellä piti poiketa, jos ei muuta niin wifin ja Foursquaren takia.
Tiede- ja kulttuuripalatsin läheisiä alueita en kuitenkaan suosittele kuljeskelemaan ihan ilman huolen häivää, ainakin alikulkutunneleissa (suojateitä ei aina ole) lojui liuta epäilyttäviä juoppoja, kaikki muuten miehiä, ja vaikka ilmapiiri ei varsinaisesti ollut uhkaava ja vartijoita ja poliiseja päivysti paikalla, olot eivät olleet aivan turvallisetkaan.
Kulttuuripalatsin lisäksi varsovalaiset tuntuivat pitävät tätä palmua jonkin sortin maamerkkinä ja merkittävänä liikenteen solmukohtana. Palmu on peruja taidenäyttelystä jo vuosikymmenen takaa ja se on muovia, joten ikivihreä. Varsovalaiset kiintyivät paluun näyttelyn aikana ja nyt se päivystää vanhan kaupungin porteilla pysyväsluontaisesti. Palmun nimi on Greetings from Jerusalem - joten viittaus kaupungin juutalaismenneisyyteen on tässä ilmeinen.
Palmusta kun lähtee Nowy Swiatia kulkemaan kohti vanhaa kaupunkia niin on just siinä, käsittääkseni Varsovan kauneimman kadun äärellä. Tämän varrelta löytyy mukavia ravintoloita, baareja, yökerhoja, kauppoja, yliopisto ja jopa presidentin palatsi, sekä tietysti kirkkoja.
Itse vanha kaupunki on feikki. Varsovan gheton kansannousu oli mittava mielenilmaus natseja vastaan ja kostoksi moisesta toiminnasta natsit tuhosivat Varsovan huolella. Puolalaiset rakennuttivat vanhan kaupungin pieteetillä takaisin loistoon, joka näyttäisi olevan noin 1700-1800-luvuilta.
Tuolla tolpan päällä päivystää muuten Sigismund, näin meidän kesken Sigge, ruotsalaisten ja puolalaisten kuningas. Hän oli Kustaa Vaasan pojanpoika, jonka isä Juhana III nai puolalaisen prinsessa Katariina Jagellonican -he asuivat Turun linnassakin tovin - ja erilaisten käänteiden jälkeen - siis sukuvihan - Sigge päätyi Ruotsin kuninkaan tehtävistä kunkuksi Puolaan. En osaa sanoa oliko se suotuisaa urakehitystä, mutta pääkapungin hän vaihtoi Krakovasta Varsovaan ja pisti linnan pystyyn ja on yksi pitkäaikaisimpia hallitsijoita Puolan historiassa.
Hassua vähän, nämä kaupunkien rakkaat hotspotit. Varsovassa on muovipalmu Jerusalemista ja Sigismund Ruotsista. Helsingissä on paraatipaikalla Venäjän tsaari ja Amerikan suuri symboli vapaudenpatsas on lahja Ranskalta.
Mutta oikein viehättävää tunnelmaa Varsovan vanhassa kaupungissa riitti. Ja se oli iso! Emme ehtineet näin lyhyellä reisusulla tutkia sitä ollenkaan riittävästi.
Keskeisiä paikkoja on myös tämä aukio, jossa on merenneidon patsas. Kuka tahansa arvaisi, että Varsovaa halkovassa joessa on joskus merenneito vinkannut paikallista farmaria, että tähän pistetään kaupunki pystyyn, eikö? No minä ainakin arvasin tarinan oikein, ennenkuin ehdin luin sen oppaasta.
Rakastan elokuvaa Pianisti. Siinä vilahtaa usein tämä patsas, joka on sen kirkon edustalla jossa säilytetään kanssalissäveltäjä Chopinin sydäntä. Noniin en muista sitä kirkon nimeä tietysti enää. Ja itse äijähän on siis siellä Morrisonin vieressä Pere Lachaisella Pariisissa.
Kävimme myös Chopinin museossa, joka oli mielestäni aika sekava, mutta varmaan pianomusiikin ystävälle must. Mieleen jäi kyllä esimerkiksi huone, johon oli koottu miehen kuudesta naisystävästä näyttely. Päivittelin mielessäni, jos minusta joskus toteutettaisiin museo niin olisi aika karmiva tuollainen exien vahakabinetti sitten.
Kävimme myös TripAdvisorin suosittelemassa Photo Plasticon -museossa, jossa siis pyöri vanhan ajan "elokuva" Varsovan ghetosta. Sellainen vanha laite, jonka ympärille mahtuu 20-30 ihmistä istumaan kiikareiden äärelle ja keskellä pyörii valokuvien vaihtuva sarja. Samanlaiseen olen tainnut aiemmin törmätä vain Schidlerin tehdasmuseossa Krakovassa. Jotenkin metka kokemus kuitenkin Ja jos olet myös innostunut Pianist- elokuvasta tämä on vahva suositus, mutta en paljasta syytä.
Pitkäperjantain iltana keskustaan kokoontui paljon ihmisiä messujen äärelle, oli laulantaa ja polvistuvia ihmsiä, kaikki kirkkojen ovet auki ja nunnia kerrankin riittäävästi tutkailtavana ja ihmeteltävänä.
Puolalaisten kansallisruokaa on bortskeitto, ohut maistuva liemi pierogeilla. Okei näyttää vähän epäilyttävältä, mutta oli tosi hyvää, noissa raviolin tapaisissa pierogeissa oli liha- ja juustotäytteet.
Istuskelimme iltapäivän auringossa baarissa nimeltä Flow. Näköala vanhaan ja uuteen Puolaan oli ilmeinen.
Eräs suosikkiravintolamme Krakovan matkalta oli taksikuski Bobin suosittelema Podwale. Sama ketju löytyi myös Varsovasta ja tässä hieman alkupaloja. Ei mitään lisättävää, just näin mä tykkään Puolasta eniten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti